Tänään se sitten valkeni

Pari viikkoa on mennyt juostessa

yliopiston ja työpaikan väliä.

Samalla tehnyt kaikkea mukavaa

ajatuksella; "vielä, kun olen täällä..".

Tänään se sitten valkeni:

ensi viikolla en enää ole.

Ensi viikolla tulisi olla jo Helsingissä. 

Nytkö se kauan odotettu harjoittelu olisi?

Ei ole kerennyt edes ajattelemaan, 

jonka vuoksi myös yöpaikkoja ei ole miettinyt kunnolla.

(Jos mukavia sohvia tarjolla pääkaupunkiseudulla, niin saa vinkata! 

Patjakin nurkassa käy hyvin...)

Kuusia viikkoa poissa tutusta.

Kuusi viikkoa on niin paljon, 

ja kuuden viikon kuluttua niin vähän...

Toivotaan, että sama hymy pysyy!