maanantai 31. tammikuuta 2011

Ei lunta enää, kiitos!


     Sunnuntai on se päivä, jona saa vain olla viltin alla, teekuppi kädessä, nauttien tekemättömyydestä.

Mutta aina se ei onnistu vaikka kuinka haluaisi; kaksi ja puoli tuntia ulkona, kipeänä, epätoivoisesti traktorin ratissa yrittäen vetää toista ojasta. Ja sai siinä juosta kaatuvan puunkin alta pois, unohtamatta kaatuvaa puhelintolppaa.. 
Päivä, jona olisi varmasti ollut parempi jäädä sänkyyn odottamaan uuden aamun sarastamista. Tai ehkä jäädä odottamaan tulevaa kesää saman tien. 

perjantai 28. tammikuuta 2011

Epäkalenterin käyttäjä


     Vaikka opiskelija olenkin, en ole täysin riippuvainen kalenteristani. Voi mennä päiviäkin niin, etten aukaise sitä laisinkaan. Muistan melko hyvin päivien sisällöt, ja se luultavasti johtuu siitä, että kalenterini sivut harvoin ovat täynnä aikatauluista ja ohjelmista. Jätän sinne aina vähän tilaa.

   Mutta vaikka en kiireen ja aikataulujen ystävä olekkaan, silti ihailen niiden ihmisten kalentereja, jotka ovat täynnä erilaisia merkintöjä, rasteja, nuolia, värejä, piirrustuksia yms. Niissä kalenteri pääsee oikeuksiinsa, hommaan mihin se on luotu.
   Eräs kaunis päivä postimies Pate tunki postiluukustani uuden kalenterin ( kiitokset äidilleni.. niin ja tietenkin posteljoonalle, joka toimi välittäjänä). Nyt yritän ahkerasti käyttää sitä niin kuin kalenteria käytetään: täytän sen kaikella mahdollisella mitä vain keksin päivälleni, ja esitän etten muistaisi pestä pyykkiäkään ilman kalenterini merkintään, ettei kaleneteri vain tuntisi isteään epäkalenteriksi. Tosin, tämä kalenteri ei ole turha vaikka se oleilisi vain laukussa päivät ja yöt, on se sen verran kivan näköinen.

 

maanantai 24. tammikuuta 2011

Voisin hankkia pyöreät aurinkolasit

 
Joskus sitä vaan ihastuu asioihin, eikä ole edes varma miksi. Ehkä se on se kokonaisuus, joka sulatti osan tästä talven kylmyydestä, kun tämän kuvan löysin Weardrobesta.  Ja "Sitten, kun on lämpöisempi, puen päälleni"-lista sen kuin kasvaa...

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Poronsarvien korotus

     Koska tähän aikaa vuodesta kylmä ilma pitää ihmisiä enemmän sisätiloissa, tulee omiakin seiniä tuijotettua hyvin paljon, jolloin huomaa, että ne tarvitsisivat enemmän jotakin tuijotettavaa.

 
     Kun viettelin joulua kotopuolessa huomasin hyvännäköiset poronsarvet lojumassa kaiken tavaran keskellä. Päätin, että korotan niiden asemaa muiden tavaroiden yläpuolella, ja nappasin ne mukaani palatessani takaisin omalle kämpälleni. Eräänä kylmänä sunnuntaina sitten päätin ottaa sarvista kiinni, ja sijoittaa ne omalle seinälleni. Idean poimin joulun alla Antler & co.n sivuilta, jossa sarvia on käytetty nerokkaalla tavalla.. Noh, onhan se perinteinen mitallienkin ripustaminen niihin ihan kiva tapa, mutta jos ei omista yhtään mitallia (paitsi yhden, jonka on tielle tietämättömille jättänyt) on keksittävä jotain muuta.

     Löysin vanhojen poronsarvien kaveriksi hempeän siniset sydänvalot, jotka olin jo aivan unohtanut.
 
 Nyt voi viettää sisällä taas vähän enemmän aikaa, kun on jotain uutta mitä tuijottaa... 

lauantai 22. tammikuuta 2011

Tyyliä metsästämässä


 


    Koska tulen varmasti esittelemään monesti päivieni vaatetuksia (ja luultavasti vieläkin enemmän vaatetuksia, joita haluaisin jonakin päivänä pukea), olisi ehkä järkevä kertoa jotan tyylistäni. Noh, voin kertoa, etten omista sitä. Puen päälleni fiiliksen mukaan (rajoitus tulee tietenkin pienestä vaatekaapistani); välillä lähden liikkeelle kukkahameessa, joskus repaleisissa farkuissa..


   Haaveilen monesti omistavani tyylin, joka rajottuisi vain yhteen tyylisuuntaan; klassinen, tyttömäinen, rento, eko jne. Mutta suuri kiinnostus erilaisiin ilmaisutapoihin pukeutumisen kautta ei auta kaupassa, jonka seurauksena kotona on vaatteita, jotka eivät muodosta minkäänlaista punaistalankaa.. Paitsi sen, että olen mieltynyt niihin kaikkiin jossain vaiheess, ja päättänyt ostaa ne omaa kaappiani koristamaan. 
 
   
  Näinä kylminä aikoina, jolloin jäätelöä tekee mieli vain joka toinen päivä, suosin kaikkea mahdollisimman lämpöistä. Yksi lemppareistani on isäni vanha turkishattu. Lämmin, mukavan pörröinen ja istuu päähän mainiosti. Yksi huono puoli: sosiaalinen kanssakäyminen on täysin mahdotonta, ellei sitten toiset osapuolet suostu huutamaan asiansa...

perjantai 21. tammikuuta 2011

Behind the mask


No nyt, kun aloituksen tuskasta on päästy eroon voi jatkaa leijuen eteenpäin.
  
 Olen nuori (mutta ikäkriisi painaa silti..) neitonen, joka pakkomielteen omaisesti päätti aloittaa "blogaamisen" eräänä iltana. Omistan kaksi silmää, jotka jatkuvasti havannoivat mitä ihanimpia asioita ympäriltäni.. Kameralla ratsastaen kuljen monet päivät, ja yritän saada hetket tallennettua. Etsin kiikareiden kanssa pukeutumistyyliäni, joka tuntuu vaihtavan paikkaa päivittäin. Asuntoani koristan mitä ihmeellisimmillä löydöillä, jotka toivoisin muuttuvan design tuotteeksi yön aikana. Musiikin toivoisin soivan lakkaamatta. Käteni muuttuvat levottomiksi keittiössä; sokeriholistilta ei kauaa kestä keksiä mitä leipoa.


Maailma on täynnä pieni kauniita asioita, jotka pääni sulloo sisään, kuin suklaata jouluna, ja nauttii jokaisesta palasesta hypettäen sekä ideoiden lisää. Pääni turpoaa kohta liikaa, joten välillä on hyvä päästää näkemyksiä pakoon. Ja iloitsen myös jokaisesta kommentista, kuin lapsi löytäessään koiranpennun lahjapaketista.

Yours truly 
Lusikka 

torstai 20. tammikuuta 2011

Alku

     Tänään hankkimani Leipä -kirja ( Ulrike Kraus, Ruth Mader, Werner Stapelfeldt) alkaa sanoilla: "Pyöreä, soikea, kulmikas, pitkulainen, pehmeällä tai rapealla kuorella-". Tasan kahden vuoden takainen päiväkirjana alkaa taas "Voisin mennä jo nukkumaan, koska antibioottia ei tarvitse enää ottaa, mutta musiikki on liian hyvää!". Raamattu alkaa lauseella "Alussa Jumala loi taivaan ja maan". Ala-asteella saamaani kirjettä somistaa alussa sanat: "Moi, öö.. en tiiä, ehkä Tiktak". Epäorgaanisen kemian ensimmäisen luennon sivu alkaa otsikolla "1. Peruskäsitteet: Atomit".

    Jokainen teksti alkaa joillakin sanoilla. Ne sanat ovat ehkä tekstin tärkemmät, sillä niidenkin vuoksi moni teksti jää lukematta. Millä sanoilla sitten pitäsi aloittaa Oh Dear!-blogin ensimmäinen teksti? Alottaisinko perinteisesti kirjoittamalla kuka olen, ja miksi ryhdyin blogin kirjoittamiseen? Vai kertoisinko suoraan, että olen kiinnostunut paljon pukeutumisesta, keittiössä hääräämisestä, sisustamisesta sekä kamerastani? Mitäs, jos kertoisinkin tarinan hurjasta lapsuudestani? Ei, mikään ideoista ei tunnu iskevän tarpeeksi hyvin, joten hörppään hiukan teetäni, ja ajattelen, että kunhan edes aloitan. Voihan kaiken sitten poistaa, jos katumapäälle sattuu.