torstai 27. helmikuuta 2014

Tuli maistettua

Untitled
Anjovis.
Kananmuna.
Ruisleipä.
Ei tulisi niin mieleenikään,
että pitäisin.
Vain vanhat ihmiset syövät anjovisleipiä...
Silti niitä oli tehtävä tupareihin.
Ja sitten tuli maistettua ja huomattua,
ettei se anjovis niin pahaa olekaan.

Untitled
Untitled

Nyt nautin oolongia.
Kuppi virkistää
kuten myös nuo kevään ensimerkit.
Nautinnollisen hetken tarjoaa ihana Helmi,
joka teetä toi.
Kiitos suur!


tiistai 25. helmikuuta 2014

Tuparit vol2

Untitled

Kaikki kirpputorilta kannetut retro-ostokset
pääsivät kerrankin oikein kunnolla esille,
kun oli aika viettää tuparit vol2.

.Retrotuparit. 

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

  Paljon kukkasia ja värejä.
Tarjottavana mm. kattilapopcorneja, anjovis-munaleipiä, kuivakakkua
ja päärynäkeikauskakkukin pääsi pöytään.
Niin, ja niitä iänikuisia voileipäkeksejä.

Juhlan tekivät kuitenkin ihanat vieraat,
jotka saapuivat paikalle,
kaikki yhtä kukkaisina ja värikkäinä persooninaan.
Teeman mukaankin oli pukeuduttu.
Tulipahan omallekin keltaiselle retromekolle kerrankin käyttöä.
Voi niin ihanat tuparit!
Voi niin ihanat ystävät!

(Yritän kovasti postata joskus keikauskakun reseptin...)

Untitled

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Ihanat hetket eivät vaadi paljoa

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled


Elämän ihanat hetket eivät vaadi paljoa;
Pitkä aamu,
kattilallinen puuroa ja kylkeen runsas kuppi kahvia,
sekä ihastuttavat ystävät
 läheltä ja kaukaa. 
-Perfection-

(Tyrnit piristävät ihanasti näin keväisin puuroja.
Ja smoothie saa pehmeyttä pakastetuista hedelmistä.)


Untitled

tiistai 18. helmikuuta 2014

Vegaaniherkkujen parissa

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Sunnuntaina vietettiin jälleen ravintolapäivää.
Minä vietin sen vegaaniherkkujen parissa Ravintola Vihertuulessa.
Todellisia herkkuja tosiaan ja ihanan rentoa tunnelmaa.
Tuotto meni Luonnon Ystäväin ja Maan Ystävien toimintaan.
Ostin vielä kaurakeksin pieneltä kiertävältä ravintolalta.

Untitled

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Aamupala venyy helposti lounaaksi

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Ystävänpäivä.
Aamu.
Tupaantuliaiset.
Brunssi.
15 ihanaa ystävää.

Uuniohraspeltpuuroa, kiisseliä, pekonia, munia, hedelmiä, vihersmoothieta, croissanteja, ruissipsejä, juustoja, jogurttia, mysliä, rockyroadseja, suklaata, pullaa ja jopa mansikoita.

Kaapin kaikki astiat kerrankin käytössä.
Mukavassa seurassa
aamupala venyy helposti lounaaksi.

Ei taida olla parempaa tapaa viettää tupareita?
Tai ystävänpäivää?
Tai perjantaita ylipäätänsä?

Untitled

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kaivoin vesivärit

Untitled
Untitled
Untitled

Postimies kantoi yllätyskuoren.
Suklaata ja arpa,
josta raaputuksen palkkana sain jopa kymmenen euroa!
Vaikka kuinka raaputin pessimistisesti...

Sydänpäivä täällä taas.
Minä kaivoin vesivärit esiin,
ja sain muutaman kortinkin tehtyä.

Kutsuin talon täyteen
ihania ihmisiä
ystävänpäiväbrunssille.


Untitled

tiistai 11. helmikuuta 2014

Tehtaista nouseva

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Kun oli vielä pakkasta...
En pidä pakkasesta,
mutta pidän siitä miltä se saa kaiken näyttämään.
Etenkin tehtaista nousevan tuprupilven.
Niin kaunista.
Olen jollain tavalla aina pitänyt tehtaista.
Karua betonia.
Nyt loska.
 Karua tosin sekin.

Untitled

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Vartioimaan

Untitled
Untitled
Untitled

Laitoin ketun vartioimaan ulko-ovea.
Ja lattia sai peitteekseen maton.
Maton otin äidin kaapista,
kun eihän hyvät matot kaapissa ketään ilahduta. 

Untitled

tiistai 4. helmikuuta 2014

Hetki kahville

Untitled
Untitled
Untitled

Aamuaurinko paistoi viime viikolla.
Ihana valo täyttää pienen asunnon.
Pieni lämpökin jo tuntuu.

Silloin on myös otettava
hetki kahville.
Ihana tuoksu sekoittuu valoon.
Hetki saa venyä lehden äärellä pidemmäksikin.
Onneksi aina ei ole kiire.

Untitled

maanantai 3. helmikuuta 2014

Perjantaina 90-luvulla.

Untitled
Untitled
Untitled

Kävin viime perjantaina 90-luvulla.
Ysärihitit raikuivat
ja pukeutuminen oli muodin huipulta. 
Tarjolla perinteisesti hedelmillä päällystettyä kermakakkua.
Jotenkin hiukan nousi kateus kaikkia niitä kohtaan,
jotka saivat viettää teinivuotensa 90-luvulla...
Itse, kun olin sen verran pieni,
etten edes kunnolla muista sitä 95-vuoden tähtihetkeä...

Untitled