perjantai 27. toukokuuta 2016

Nytkö saisi huokaista?


Kaikki on nyt tehty.
Tehtävät, tentit, esseet, gradu, harjoittelut...
Kaikki mitä yliopisto on vaatinut on nyt suoritettu.
Viiden vuoden jatkuva tekeminen, 
ja nytkö saisi huokaista? 
En taida vielä uskoa... 

En kai voi muuta kuin riisua takkini
ja jäädä odottelemaan virallisia papereita.
Sitten minä ehkä jo uskon. 



keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Mitä pitäisi tehdä?







Viimeisiä hetkiä merimaisemissa.
Vielä muutama päivä valkoinen takki päällä,
kunnes kaikki on tehty.
Kaikki mitä maisteriin tarvitaan...
Vieläkään ei voi uskoa todeksi,
ei uskalla; täytyyhän sitä vielä jotain olla mitä pitäisi tehdä? 
Nautin auringosta ja sekoan täysin kukista. 





lauantai 21. toukokuuta 2016

Hyvä ystävä

Untitled
Untitled
UntitledUntitled
Untitled
Untitled

Untitled
Untitled
Untitled

Porvoo on kuin hyvä ystävä.
Ei petä, ei jätä. 
Vie mielen levollisuuteen.
Kuinka kauniita puutalot ovatkaan tähän aikaa vuodesta, 
kun omenapuut kukkivat ja syreenit tuoksuvat! 
Puhutaan jo täydellisyydestä.
En edes viitsi mennä rakkaimpaan aiheeseeni; kahvilat.
Mutta myös sen vuoksi Porvoo on ystäväni. 
Voi kunpa pääsisi useammin näille kivikaduille.

Untitled

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Lampaalle kesäasu

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Pääsin tekemään jotain mitä en koskaan osannut kuvitella tekeväni.
Pääsin kerimään lammasta. 
Sakset heiluen villat pois ja 
lampaalle kesäasu tilalle.
Onhan sitä jo itsekin heitettänyt paksuimmat villavaatteet varastoon.

Innostuin myös jostain mistä en koskaan osannut kuvitella innostuvani.
Innostuin kanojen kuvaamisesta.
Jatkuvasti liikkuvat päät, tarkkailevat silmät, höyhenvärit.
Varoitan; lisää lintukuvia ehkä tulossa.
Tosin ei kalkkunasta.
Pelottava lintu. 

Untitled
Untitled

tiistai 10. toukokuuta 2016

Valkovuokkojen aikaan

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Perinteisesti valkovuokkojen aikaan
laitetaan aamukahvit hiukan paremmin.
Myönnän, 
äitini ansaitsisi sen useammin kuin kerran vuodessa...

Tänä vuonna sai nauttia äitienpäiväkahvit ulkona auringossa
kesäisessä lämmössä.
Näyttääkin jo kesältä. 
Veljenpojat muistivat hatut ulkona. 
Täti ei, 
ja siksi makasi yhden päivän sängyssä... 
Nyt sitten muistaa, 
ja suosittelen muitakin muistamaan!

Untitled

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Avaraa tilaa

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Päätin yksi päivä viilata gradun kuntoon...
Miten yhden taulukon asettelu voi saada niin suuria tunteita aikaan? 
Ja vaikka vihdoin monien turhautumisien jälkeen gradu oli kunnossa
oli tunteet edelleen pinnassa.
Tarvitsi jotain muuta ajateltavaa.
Avaraa tilaa.
Happea.
Meri.
Kaunis maisema.
Ystäviä.
Lintujen laulu, auringon lasku, grilli, laivoja...
Retki levollisuuteen tuli oikeaan aikaan.

Ps. Onneksi kerkesin painamaan lähetä nappulaa 
ennen kuin painoin 'delete'. 


Untitled