perjantai 25. helmikuuta 2011

Torstai tarkoittaa perjantaita


   Puin eräs kaunis päivä kukkia ylleni toivoen, että se innostaisi kevättä saapumaan nopeammin.
Onneksi huomenna on jo perjantai, ja etenkin juuri tämä kyseinen perjantai, kun pääsee näkemään ihmisiä, joita ei ole nähnyt ikuisuuksiin! Ensin pitäisi tosin suoriutua tentistä, joka ilkeästi viivästyttää viikonlopun viettoon lähtemistä. On kuitenkin kummallista, että vaikka kuinka on innoissaan lähdössä, pakkaaminen ei tunnu sujuvan. Tavaroita ei tarvitsisi edes pakata paljoa (sillä viikonlopunhan pärjää pelkällä suklaalla), mutta silti laukku ammottaa tyhjyyttään... Ja kaikkihan sen tietävät, että kiirepakkaamisessa unohtaa aina sen tärkeimmän; suklaan...


keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Kaikki luultavasti lähti siitä 1/4 osa donitsista, jonka söin suunnittelematta...

 On mukavaa kutsua kavereita kylään. Mutta jos olisin tiennyt aamulla, että näiden kahden kaverin kutsuminen kylään tänään tulisi maksamaan minulle näinkin paljon, olisi kutsu voinut jäädä lähettämättä. Ei, nämä kaverit eivät syöneet kaappejani tyhjäski, tai rikkoneet paikkoja kelvottomiksi. He käyttäytyivät oikein siivosti ja kauniisti, kuin pienet mallioppilaat. Mutta heillä olikin suuri hinku päästä ulkomaille.

  
weheartit

  En ole kovinkaan spontaani ihminen. Tykkään suunnitella mitä teen ja milloin, ja etenkin jos on kyse isoista suunnitelmista esim. matkustamisesta. Ystäväni olivat kuitenkin innoissaan päättäneet lähtevänsä jonnekin ensi kuussa. Maaliskuu tuntui tulevan aivan liian äkkiä, ja sanoin "En pysty", kun he pyysivät minua mukaan.. Noh, sille viikolle mihin he matkansa olivat suunnitelleet oli osuvasti yksi tenttikin, eikä säästäminenkään oikein sovi samaan lauseeseen matkustamisen kanssa. Ja vaikka he kuinka kysyivät, ajattelin, että maaliskuu on melko pian (pienelle ihmiselle, joka tarvitsee aikaa asioiden sulattamiselle!). Pian huomasin kuitenkin jo selailevan kalenteriani, ja sanova; "Ensi viikko sopisi paremmin minulle...". Ja ei mennyt kuin tunti, niin matka oli jo maksettu, sisältäen paikan myös minulle. Enpä olisi aamulla arvannut lähteväni ensi kuussa Berliiniin. Tämä tuntuu aika käsittämättömältä ihmiselle, joka ei osaa tehdä edes spontaaneja päätöskiä tavallisessa ruokakaupassa.. Mutta samalla ei millään malttaisi odottaa maaliskuuta. Ja kaveri lupasi tarjota minulle hampurilaisen Berliinissä, jos lähden mukaan... 

weheartit

     Jännä sinänsä, sillä en ole koskaan ollut innoissani Berliinistä, saatika sitten kuvitellut matkustavani sinne. Mutta ehkä se on hyvä mennä sinne juuri siksi; rikkomaan kaikki ennakkoluulot.
 

tiistai 22. helmikuuta 2011

Postiin kadonneet

 Olen useampana päivänä pohtinut nykyajan suurinta vääryyttä minkä internet, kännykät ja nopea sosiaalinen media ovat aiheuttaneet; kirjeiden, ja etenkin rakkauskirjeiden, uhanalaisuuden! Kuinka moni nuori neiti saa nykyään kirjeen nuorelta mieheltä intistä? Voisin kuvitella, että määrän laskemiseen ei tarvitse ottaa mukaan varpaita. Mikä vääryys on, ettei voi aamulla auringon noustessa lukea rakkauskirjettä teekupin äärellä. Tai rutistaa kirjettä rintaa vasten, kun poimii sen sateessa postilaatikosta.

 
   Harvoin nykyään tulee postiluukusta ihan perinteistä kirjettä, jossa kysytään kuulumisia ja voivotellaan elämän kiireistä menoa. Kirjeiden kulttuuri on melkein kuollut, vaikka ihmiset osaavat kirjoittaa vieläkin kynällä. Kuinka moni oikeasti vihastuisi siitä, että posti toisikin jokin aamu ihka aidon "Mitä kuuluu" -kirjeen, tai jopa sen ihanan rakkauskirjeen? Luulempa, että heidän laskemiseen ei tarvitse edes sormia.
 

maanantai 21. helmikuuta 2011

Löhö -fiilis

   Sunnuntait ovat ihania, kun ei ole kiire minnekkään. Voi heräillä rauhassa, katsoa aurinkoa ja vaihtaa yöpuvun pois vasta, kun on menossa ulos (tai sitten jättää ulos menemisen, ja kulkee koko päivän yöpuku päällä...). Vaikka samalla tapaa viettäisi jonkun toisen viikonpäivän, ei se tuntuisi samalta kuin sunnuntaina. Sunnuntaissa on erityinen fiilis; saa löhötä -fiilis l. lepopäivä.

  Vietin illasta kolme tuntia Coffe Housessa istuen ihanan ystäväni kanssa, suunnitellen loistavaa tulevaisuutta. Ja pakkohan se on minttukaakaota juoda, kun on hyytävän kylmä; eikös se ole joku laki? Onhan se aika makiaa, muuta niin hyvää silti!

    Onneksi huomiselle ei ole yhtään luentoa luvassa, niin ei tarvitse pelätä herätyskellon pärinää aamulla, ja siksi saa valvoa taas vähän myöhempään. Miksi aina yöllä tekee mieli ruveta touhuamaan? Yhtäkkiä tulee tarve siivota, leipoa tai katsoa kolme tuntia kestävä elokuva. Ehkä se johtuu tähdistä tai kuusta. Tänä yönä tuli tarve syödä jotakin hyvää, ja onneksi ostin pähkinöitä ja rusinoita suklaalla ja jogurtilla kuorrutettuna, tietenkin. 

lauantai 19. helmikuuta 2011

Lanka mukavuus


   Onneksi ihana viikonloppu on täällä, ja voi vaan olla ystävien kanssa ja katsoa ohjelmia joita ei yleensä katso. Voi istua kahvilassa nauttien teetä monta tuntia, lukea vanhoja lehtiä ja syödä suklaata aamupalaksi. Kyllähän niitä ahdistuksen aiheita kerkeää sitten myöhemmin murehtia.


    Löysin joskus kauan sitten vihreät hihat/boleron kirppikseltä, ja vaikka siinä on jo reikiä ja lankoja roikkuu sieltä sun täältä ei siitä voi lakata pitämästä. Se koristaa jokaista peruspaitaa ja tuo mukavan sävyn asuun. Ja  näin kylmillä keleillä kuvittelen sen tuovan lämpöäkin... Jotain niin yksinkertaista, mutta saa asuun mukavan muutoksen, so I like it!

Epäystäviä




   Vieteltiin eilen kaiken vaaleanpunaisen ja hellyyden vastapainoksi  epäystävänpäivää. Teeman mukaan pukukoodi kehoitti pukeutumaan joksikin pahikseksi, ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyttiin ystävän kanssa karhukopliin. Oltiin kyllä melko siistitty versio, kun ei sänkiäkään naamamme kasvatettu, mutta eipä se nyt tunnelmaa pilannut, sillä mukavata oli! Nyt on hyvä lähteä viettämään tasapainoista viikonloppu, kun ystävyydet ja epäystävyydet ovat tasan tältä viikolta. 

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Lumoavaa


  Voisin uppoutua näihin Ekaterina Korolevan kauniisiin teoksiin.

Scary Girl



  Nyt ovat vaatekaapin villapaidat olleet kovassa käytössä, ja ehkä se onkin näiden kylmien talvipäivien tarkoitus. Vanhat villapaidat ovat kivoja, vaikka niiden mallit ovat yleensä hiukan isohkon puoleisia. Sähköisyys villapaidoissa on taas hauska asia vain pimeissä komeroissa.


    Tänään oli englannin kurssilla vuorossa esitelmän pito, ja ihanasti sai sönköttää ja sanoa joka väliin: "and", joka on paheeni... Mutta hyvää palautetta pieni 3 hengen ryhmäni silti sai, ja olihan aiheena niinkin mielenkiintoinen tuote kuin Chanel No. 5 perfume.. Laukkuni tuoksuu (haisee...)  vieläkin kyseiselle tuotteelle. Ja yhdestä yleisön antamista palautelappusista sain myös parhaimman palautteen: kaksi sanaa "scary girl", ja sijoitettuna nimeni eteen.
  Ihana ananas odottaa korkkaamista kaapissa. Ehkä huomenna voisin, onhan sentään vapaapäivä (joka pitäisi omistaa tenttiin lukemiselle...)

tiistai 15. helmikuuta 2011

Hyvää eilistä ystävänpäivää!


   Miksi pääsen aina näin myöhää koneelle? Ehkä se vain johtuu ihanista ystävistäni, jotka pidättävät minua yö myöhään seurassaan. Mutta minun ystävänpäiväni oli hyvä, vaikka ei se nyt paljoa muista päivistäni eronnut. Toivottavasti monilla oli mahdollisimman mukava ystävänpäivä!

maanantai 14. helmikuuta 2011





     Sormet meinasivat sanoa itsensä kyllä irti tänään, kun kävin kuvailemassa. Ilma oli mitä kaunein, joten kuvaamaan oli päästävä. Oli myös hyytävän kylmä, joten päätin laittaa kunnon rukkaset, ja alle sormikkaat jotta kuvaaminen onnistuisi. Ensimmäinen minuutti ei vielä tuntunut pahalta, mutta sen jälkeen tuntui kun joku olisi hakannut sormenpäitä vasaralla.  Lopulta, kun tunnosta oli vain muisto jäljellä, päätin kuvata kömpelösti rukkaset kädessä. Nopeasti (ja tuskaisasti) lämpö kumminkin palasi sormiini, eivätkä ne enää tunnu olevan kovin vihoissaan minulle... Mutta oli siellä kyllä todellinen kuvausilma! Ja ihanaa, kun aurinkokin vihtyy jo vähän pidempää seurassamme.



  Ehkä ne sormet vähän leppyivät, kun tarjosin niille (itselleni) suklaakohokasta. Tein muuten ensimmäistä kertaa kyseistä herkkua. Olen aina kuvitellut, että kohokkaiden tekemiseen tarvitsee supervoimia, joten olen aina hypännyt niiden reseptien yli. Tänään oli kuitenkin sunnuntai (taitaa kyllä olla jo maanantain puolella...), aurinko paistoi ja teki mieli suklaata (milloin sitä nyt ei oikeastaan tekisi mieli?), joten päätin yrittää onneani. Ja tänään onnisti! Suklaakohokas on herkkua, jopa ilman supervoimia.

torstai 10. helmikuuta 2011

Täältä tullaan hyvä olo







  
 Kipeänä sitä useimmin tulee laitettua päälle mitä ensimmäisenä kaapista sattuu käteen osumaan. Mutta välillä on ryhdistäydyttävä, ja yrittää löytää päälle muutakin kuin hupparin sekä ne löysimmät ja röntöimmät (ja niin kotoisat) olohousut...    Harmaa tuntuu silloin parhaammalta väriltä; ei liian kirkas laukaisemaan päänsärkyä, mutta ei liian tumma korostamaan hyvin valkoista ja kipeää naamaa.
   Eilen muuten postiluukussa jälleen kolahti. Kiva posteljoona toi tällä kertaa Hyvän olon herkut (Margaretha Goransson Hamrin) reseptikirjan. Täytyy sanoa, että lähettäjä on jälleen katsellut minun liikkeitäni salaa kirjakaupassa, sillä kirja oli hyvin mieleinen, ja muistan sitä joskus katselleeni. Ah, onneksi koko viikonlopun voi viettää leipoen.. ja syöden..

tiistai 8. helmikuuta 2011

Sleepy horse girl

    En pidä siitä tunteestä, kun herään päivällä, ja huomaan nukahtaneeni vahingossa. Oikeastaan se on hyvin kärjessä "En pidä laisinkaan"-listallani. Kun herään nousee täysi paniikki; paljon kello, mikä päivä, missä olen, olenko jo myöhässä, mitä on tapahtunut, onko tuo applesiini? Maailma on täysin kaaoksessa silmissäni, ja minä avuttomana. Juoksen kämppääni ympäri yrittäen kerätä itseäni kasaan, ja suunnitelmaa kuinka tästä kaikesta selviät. Kymmenen minuutin kuluttua lopetan juoksemisen ja älyän: "Minä vain nukahdin".
   Tänään taas nukahdin. Ei ollut kiva herätä...

.Happy horse girl.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Kun en tiedä..



     Päätin jo perjantaina, että jos maanantaina paistaa aurinko en mene bioinformatiikan kurssille, vaan sen sijaan lompsin kauppaan, ja ostan jäätelöä. Kun aamulla avasin silmäni, huomasin auringon jo toivottavan hyvää huomenta, mutta silti lampsin kaupan sijasta kurssille, joka olisi periaatteessa ihan turha minulle.  Kaksi tuntia istuin siellä, ja koko sen ajan mietin otanko kurssia vai en. Kun sitten ruokatauolla tapasin ystäväni, hän kannusti minua yleiseen laiskuuteen, ja olla ottamatta kyseistä kurssiä. (Olen osittain melko tunnollinen opiskelija, ja pelkään liiallista laiskuutta). Ruokatauon päätteeksi kävelin ystäväni kanssa auringon paistaessa ostamaan jäätelöä. 
     Älysin taas jälleen kerran, että olen huono päättämään asioita, ja että minttusuklaa jäätelöä ei voita mikään.  


Inspiroiduin tänään kuvaamaan jotakin vihreää asunnostani. Luultavasti alitajunnassani ajattelin osoittaa tällä tavalla keväälle vihreän värin kauneuden ja suosion, jotta se saapuisi pian kaikessa vihreydessään...


     Vietimme sunnuntaita kaverini kanssa elokuvaa katsellen sekä muistipeliä pelaten. En ollut pitkään aikaa muistipeliä pelannut, vaikka se kaikessa yksinkertaisuudessaankin on täysi klassikko, ja klassikoitahan pitää harrastaa aina tietyn väliajoin. Ja vaikkakin se ei sisällä monimutkaisia pelisääntöjä, hoitaa se viihdyttämis puolen täysin. Ja mikään ei piristä niin kuin voitto autoja-muistipelissä.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Ihania valokuvia

   Kipeänä saa aikaiseksi asioita, joihin ei yleensä riitä aika, eikä aina kiinnostuskaan. Ruokapöydälläni on joulun jälkeen lojunut 4 pakettia valokuvia, joita on tullut selailtua miljoonia kertoja! Teetetyt kuvat ovat kyllä pieniä aarteja, ja kuvat näyttävät jotenkin huomattavan arvokkaammilta ja aidoilta, kun niitä voi katsella omasta kädestä eikä ainoastaan tietokoneen ruudulta. Sain itsestäni puristettua intoa, ja rupesin laittelemaan osan kuvista kansioihin.



Kaikkia 300 kuvaa en kyllä taida jaksaa laittaa kansioihin, vaikka ihan mukavaa puuhaahan se on. Nyt pitäsi vaan löytää jostain kiva laatikko kodiksi lopuille kuville. 


perjantai 4. helmikuuta 2011

Sähköistä

 



  Viime aikoina vaatekaappilleni mentäessä olen yrittänyt löytää jotain uutta, mutta kaikki näyttävät lopulta vanhaakin vanhemmalta. Kesä rupeaa jo pyörimään mielessä, mutta pyrin ajattelemaan, että nyt on vielä mahdollisuus pukea villapaitoja, ennen kuin sitten kesävaatteet jättävät nämä sähköiset ihanuudet alleen. Mutta vaikka noita villapaitoja tuolla kaapissa rutkasti onkin, eipä se haittaisi jos se kesä tulisi vähän aikaisemmin.....