perjantai 22. tammikuuta 2016

Tänään se sitten valkeni


Pari viikkoa on mennyt juostessa
yliopiston ja työpaikan väliä.
Samalla tehnyt kaikkea mukavaa
ajatuksella; "vielä, kun olen täällä..".
Tänään se sitten valkeni:
ensi viikolla en enää ole.
Ensi viikolla tulisi olla jo Helsingissä. 
Nytkö se kauan odotettu harjoittelu olisi?
Ei ole kerennyt edes ajattelemaan, 
jonka vuoksi myös yöpaikkoja ei ole miettinyt kunnolla.
(Jos mukavia sohvia tarjolla pääkaupunkiseudulla, niin saa vinkata! 
Patjakin nurkassa käy hyvin...)
Kuusia viikkoa poissa tutusta.
Kuusi viikkoa on niin paljon, 
ja kuuden viikon kuluttua niin vähän...
Toivotaan, että sama hymy pysyy! 

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Näkyy valoa










Aina välillä näkyy valoa.
Joskus se on kauniin punaista.
Usein hyytävän sinistä.
Yritän nauttia siitä ajattelematta "olisipa". 

perjantai 1. tammikuuta 2016

Kone pysyi visusti kiinni...

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Lumeton joulu;
sekin onnistuu.
Minä olen niitä ihmisiä,
jotka tykkäävät touhuta jouluna,
tai etenkin juuri joulun alla:
laatikoiden valmistus, leipomista, siivousta, paketoimista,
teippiä sormissa ja kimalletta naamassa. 
Joulupäivinä voi ottaa rennommin,
tai sitten laitella ruokaa suvun väelle.
Ihanaa yhdessä oloa, pelailua, pitkiä lenkkejä auringon paisteessa. 
Vanhat perinteet höystettyinä uusilla tuulilla. 
Kone pysyi visusti kiinni...
Uusi vuosikin kerkesi tulla,
ja nekin varsin mukavissa merkeissä 
ystävän syntymäpäivillä. 

Hyvää alkanutta vuotta 2016 kaikille.
Katsotaan mitä kaikkea ihanaa se tuo tullessaan! 

Untitled