Kyljessä ohjeet kuinka toimia

Iso kirjekuori.

Äidiltä.

Kyljessä ohjeet kuinka toimia.

Ei auttanut kuin totella.
(näin vältyin myös hyvin tenttimateriaalien lukemiselta...)

.Tätä teetä olen paljon nautiskellut.

.Vihreää tattarituorepuuroa innoittamaan kevään tuloa.

Vihreät silmut piristävät.
Tai oikeastaan kaikki vihreä piristää.

Aurinkokin ollut piristämässä monta päivää.

Tänään se myös lämmitti ja sulatteli.

Valuva keltuainen

Pitkästä aikaa huulet saivat punaa yllensä.

Liian vähän tullut käytettyä lähiaikoina huulipunaa.

Asiaan on kuitenkin tulossa muutos kevään myötä.

Uppomuna.

Kauhean kiehtova ajatus.

Keittää kanamuna nyt ilman kuoria!?

Kauan olen kyseistä kananmunamuotoa halunnut koittaa,

mutta hiukan on pelottanut. Voisiko se todellakin onnistua?

Keräsin rohkeuteni.

Vettä kattilaan kiehumaan.

Kun kuplii sopivasti (ei liikaa kuitenkaan!) lisätään tilkka etikkaa.

Sitten kauhalla pieni pyöräytys veteen, ja valmiiksi rikottu kanamuna lasista pyörteeseen mukaan.

Ja tsädääm: siellä se kypsyy.

3-4 min.

Valuva keltuainen toimii loistavana kastikkeena kasviksille!

Ajattelin maastoutua

Ajattelin maastoutua.

Mutta minnekkäs sitä maastoutuisi, kun lunta on joka paikassa?

Yliopiston käytävätkään eivät ole tarpeeksi pusikoituneet.

Päätin silti pukea ylleni kirpputorilta löytämäni maastotakin.

Tai ihan normi paitana tuota käytin...

Harvoin vastaan tulee noin hyvä yksilö.

Yritin maastoutua myös sohvalle.

Oma nimilappu

Monesti olen pohtinut Suomalaisessa Kirjakaupassa käydessäni sen kanta-asiakaskortin todellista hyödyllisyyttä.

Mutta en enää, sillä postissa tuli 5 euron etuseteli.

Etusetelille tuli heti käyttöä, kun Dymon osto on ollut jo kauan listalla. 

Nyt sitä keksii mitä ihmeellisimpiä päällystyksen kohteita.

Jokaisella esineellä täytyy olla oma nimilappu.

Asioita mitkä tekevät iloiseksi:
Avokado ja valkoinen teekuppi.

Pitäisiköhän tietokonekin nimetä?

Talvisella taivaalla

Moni ehkä näki.
Tai ainakin luki jostain.
Revontulia talvisella taivaalla. 

Tanssivat meidän ikkunan edessä.

Jollain hyvin mystisellä tavalla.

No Knead Bread

To do -listalla jo pitkään ollut No Knead Bread pääsi vihdoin viime viikolla ihan tekovaiheeseen asti.
Ropakon toisella puolella leipä on ollut melkoinen hitti jo kauan.
Helppo kun on.
Ja mikäs sen ihanampaa kuin tuoreen leivän tuoksu vai(vaama)tta.
Itse katsoin ohjeen täältä, kun löytyi täysjyväisenä.
Alkuperäisen ohjeen mukaan tehty leipä löytyy esimerkiksi täältä,
ja nykyään monesta monesta muustakin leivonta blogista.

Leipä pysyy kyllä To do -listalla;
sen verran helppo ja maukas.

Odotteluun

Yhä kylmä ja luntakin piisaa.
Kevään odotteluun suosittelenkin:
-Koivunoksia maljakkoon
-Herneenversoja
-Raikasta tattarituorepuuroa

Vastaanottajan näköinen

Olen pohtinut kovasti mitä tälle reuhkalle tekisi.

Sen olemus aiheuttaa tällä hetkellä lähinnä suurta turhautumista.

Tai vähintäänkin  harmaita hiuksia...

Välillä sitä käy mielessä jopa, että pitäisikö kasvattaa taas pitkäksi,

mutta mikään ei ole niin turhauttavaa kuin kasvatatusprosessi.

Mitä sitä keksisi?

Mikään ei piristä niin kuin etanaposti.
Etenkin, kun se on saapunut kenguruiden maasta.
Ja varsinkin, kun se on ihan vastaanottajan näköinen.
Loved it.

Viimeiseen palaan

Rucolaa?

Kyllä, kiitos.

...viimeiseen palaan asti.

Minä, että lamppu

 

Sohvan saapumisen myötä lamppu löysi uuden paikan.

Henkari tarjosi sille hyvän paikan seinältä. 

Nyt sekä minä, että lamppu olemme tyytyväisiä.

Valon määrä lisääntyy.
Ja nälkä kasvaa syödessä.

Säälittävä tarjonta

Vaatekaappillani on säälittävä tarjonta aina, kun olen lähdössä extemporee ulos.

Onneksi ostin kirpputorilta jokunen aika sitten kelpo paidan.

Pitäisi oikeasti laajentaa juhla/juhlimisvaatetusta.

Extemporee lähtö muuten kannatti: ilta tarjosi hyvän jazz/soul duon. 

Speltinjyvät maistuivat yllättävän hyville pelkän liotuksen jälkeen.

Mutta oli ne hyviä myös herkkusienien kanssa.

Tällä viikolla olen saanut istua monta kertaa pöydän äärellä teekupin ja hyvän ystävän kanssa. 

Olen saanut leipoa teeleipiäkin. 

Teeleivät, jotka yllättävät joka kerta hyvyydellään ja helppoudellaan.
Suosittelen leipomaan.