perjantai 1. huhtikuuta 2011

Tämä on se tunne, kun vain pistää hymyilyttämään

  Vietin tänään monta kuumeista tuntia postia odotellessa... Ramppasin luukulla, jos vaikka posti olisi tullut minun huomaamatta. Kurkistelin aina välillä maanisesti luukusta ulos, jos postimies vaikka näkyisi. Kurkin kadulle ikkunasta, ja bongailin kiikareillani postiautoa. Jokainen rapun ääni sai minut valppaaksi kuin vainukoiran metsästysikaan. Murisin ovesta, kun kulkija rapussa ei ollutkaan postimies. Mutta pian kuulin äänen, joka liikkui tasaisesti rapussa aina välillä pysähtyen. Sitten kulkija osui oveni kohdalle ja kuului ääni jota olin odottanut: Posti saapui! Odotin muutaman hetken, että postimies menisi oveni luota pois ja sitten.. sitten juoksin ovelle ja tongin postiani! K-supermarketin mainos, eiii tämä.... K-marketin mainos, nope... Asko, ja kiva sohva, mutta eii, ei tämäkään... Valkoinen kirjekuori, iso kirjekuori, TÄMÄ! Tämä se on!! Revin sen,mutta en uskalla katsoa.... kurkistan vain....


Pompin, niin että naapurin kattokruunut helisevät.
 Olen onnellinen.
Iloinen, että itse pääsin, mutta vielä iloisempi että kaverini pääsivät myös. Ilon kiljahduksia yhdessä!

   Tämä päivä on sitten mennytkin kavereiden kanssa ihmetellessä tätä yllätystä. Ja tietenkin juhliessa kera hyvän ruuan. Kyllä pisti kaikkia hymyilyttämään.... Hymyilen yhä... Hih. 


Smile face 
Yritän rauhoittua...
Hih *smiling*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti