Kevään hemmottelua

   Olen kevään aikana löytänyt itseni useamman kerran kukkakauppojen ikkunoita tuijottelemasta. Hiukan hämmentyneenä olen aina  poistunut ikkunan ääreltä, nimittäin nuorempana (aivan kuin olisin jo kovin vanha..) oudoksuin ajatusta, että voisin hemmotella itseäni ostamalla kukkia! Ajattelin sen olevan älytöntä, koska kukat kuolevat kumminkin viikon päästä ja senkin rahan olisi voinut käyttää johonkin järkevampään... Ja vaikka ne kauniita ovatkin, kuka nyt saisi nautintoa kastelemalla niitä päivät pitkät?

   Mutta nyt olen koko kevään haaveillut pöydälleni kaunista kukkakimppua. Haaveilut aurinkoisina kevätpäivinä käveleväni leveän hymyn kanssa kukkakaupasta ison kukkakimpun kanssa. Ensiksi piti tosin hankkia maljakko, sillä huomasin kunnollisen yksilön puuttuvan taloudestani. Kun sopiva ilmaantui, oli kukkien ja leveän hymyn aika. Valitsin perinteiset tulppaanit hempeällä värillä (värivalintaki hämmensi minut täysin...) kaunistamaan pientä asuntoani. Ja täytyy myöntää, että kyllä niiden hankkiminen hemmottelulta tuntui. Ehkä minusta on vain tullut vanha (tai vanhempi...).

   Nyt vain katselen (ja kuvailen) tulppaanejani onnessani päivät pitkät.