Hyvää kylmyydestä

Jos jotain hyvää pitää kylmyydestä sanoa, niin se on tuo talvitakki.

Aivan liian kuuma olisi käyttää kesällä. 

Mutta näin talvella erittäin hyvä. 

Ja alle mahtuu kuusi kerrastoa vaatteita. 

Toinen hyvä puoli kylmyydessä on jäätelö.

Siihen ne hyvät puolet sitten taitaa jäädäkin.

Nuorempana epäilin

Nuorempana epäilin kukkien ostamisen piristävää vaikutusta.

Nyt en epäile hetkeäkään. 

Kevät; niin se vain tuli keittiöön.

Nuo kukat eivät muuten koskaan avautuneet.

Kuihtuivat vain pois. 

Ei auta muu kuin ostaa uusi kimppu.

Sydämiä siellä ja sydämiä täällä

Sydämiä siellä ja sydämiä täällä.

Teessäkin.

Ystävä muisti ihanalla pienellä yllätyksellä.

Ja minä muistin häntä.

.Hyvää Ystävänpäivää.

Vitamiineja ja kivennäisaineita vuodelta 2012

Joulun aikoihin alennuksesta ostettu paita.

Nyt pääsi vasta käyttöön. 

Ja kovaan käyttöön luultavasti pääseekin.

Käytiin eilen lounastamassa ystävän kanssa kreetalaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa.

Ja harmittaa, kun unohtui kuvien ottaminen kokonaan. 

Ens kerralla sit. 

Poimin pakastimesta pienen suupalan kesää.

Vitamiineja ja kivennäisaineita vuodelta 2012.

Palelen ja pohdin

Löysin kirpputorilta vihdoin oikeasti lämpimän villaneuleen.

Palelen yleensä noin 80% ajasta, jonka vietän yliopistolla.

(..ja pohdin, että missä on aurinko, kevät ja lämpö, oi missä?)

Olen kunnolla ruvennut pohtimaan, kuinka tärkeää on, että vaatteen käyttötarkoitus sekä kunnon materiaali todellakin kohtaavat. 

Sen lisäksi olen uppoutunut ravinto-oppiin.

Hedelmien kera. 

Vanhat kirjat ovat hienoja. 

Täytyisi bongata enemmän kirpputoreilta. 

 

Hyviä ja yllätyksellisiä

Viime viikolla tuli kierreltyä hiukan kirpputoreilla.

Parasta kirpputori seuraa tarjoaa aina Kikka.

Tehtiin jälleen hyviä ja yllätyksellisiä löytöjä.

Sopivaa pärekoppaa olen metsästänyt villasukille jo jonkin aikaa.

Nyt osui kohdalle, ja hyvällä hinnalla.

Uusi työtuoli taas oli yllätyslöytö.

Hyvä ostos. 

 

Liput liehuivat hienosti torttujen kunniaksi tiistaina. 

Silti jäin ilman tuota leivosta tänäkin vuonna. 

Milloinkohan olisin viimeksi syönyt Runebergin tortun?

Kolme vuotta sitten? 

Karvaismanteli ei tosin innosta....

Tuoreen ruisleivän tuoksu

Vietin pitkän viikonlopun kotikotona.

Maalla. 

Leivinuuni on parhaimmillaan, kun sen täyttää ruisleivällä. 

Leivottiin taas pieni erä reikäleipiä. 

Yksi parhaimmista tuoksuista mitä talossa voi olla on ehdottomasti tuoreen ruisleivän tuoksu. 

Siinä sivussa valmistui myös perunarieskat. 

 

Lauantai on hyvä aloittaa brunssilla. 

Ja jazzilla. 

Ei ollut huono launtai. 

Ähky tulee, kun näitä kuvia katselee. 

Ruoan kuvaaminen on vaan niin mukavaa. 

Melkein yhtä mukavaa kuin syöminen.