Kultainen metsä

Kun harmaa päivä yllättää,
suosittelen taidemuseossa käymistä.
Kuopiossa Ritva Kovalaisen & Sanni Sepon  metsähenkinen
Kultainen metsä.
Tykkäsin kovasti.
Suosittelen myös tekemään ternimaidosta uunijuustoa.
Nauttimaan hyvän hilllon kanssa.
Kolmas suositukseni on
kukkien kantaminen pöydälle.
Ruiskaunokit ovat mieluisia tällä hetkellä. 

Sisko saa saaliin

Tervetuloa, oi ihana elokuu.

Elokuu;

Vielä niin mukavan kesäinen,

pienellä syksyn henkäyksellä.

Kantarellit tuovat jo hiukan syksyn makua.
Veljeni monista hyvistä ominaisuuksista
parhaimpia on se, että
hän ei pidä sienistä,
mutta tykkää löytää niitä metsästä.
Silloin sisko saa saaliin.
Ja voi nautiskella ison kantarelli-frittatan;
tuon herkullisen italialaisen uunimunakkaan.

Kokoelman ensimmäiset

Kaksi pientä puukehystä kirpputorilta.

Kehyskokoelman ensimmäiset?

Ainakin nyt tekee mieli hankkia lisää...

Harmaina päivinä on mukava selailla lehtiä rauhassa

ja leikellä inspiroivia kuvia.

Yhtenä päivänä sain aikaiseksi tehdä kuvakokoelman.

Nyt se inspiroi työpöydän yläpuolella. 

Clash Ohlsonin roikkalamppu ei kyllästytä vieläkään.
Ilo silmälle.
Etenkin nyt,
kun illat ovat taas hiukan pimeämpiä.

Maistuvat jokaisella aterialla

Sinisen sesonki alkaa olemaan jo loppupuolella.

Ovat hiukan jo vetisiä,

mutta silti maistuvat jokaisella aterialla.

Etenkin erinäisissä muodoissa:

pirtelönä, piirakkana, kukkona, hillona

ja tietenkin ihan omana itsenään;

pelkkänä mustikkana.

Itse olen täysin vakuuttunut talkkunan ja mustikan ystävyydestä.

Ensimmäisiä perunatalkoita

Varhainen meni melko myöhäiseksi.

Mutta se ei haitannut ensimmäisiä perunatalkoita missään määrin.

Onnistumisen ilo huipussaan:

Ensimmäiset ihka omat perunat!

Heti, kun ensimmäiset perunat oli nostettu suuntasimme keittiöön.
Nautittiin perinteisesti voin kera.
Niin ja sen sillin...
Itsekin rohkeasti maistoin silliä,
mutta ei siitä mulle vieläkään kaveria saatu...
Sitten oli suusi tuttavuus:
paahtosuola, hoivasuola.

Ruis-suola-voimurua perunoiden päälle.
Siitä tuli kyllä uusi kaveri!

Jälkiruoaksi kauden herkkuja.
Ja itse tehtyä vaniljakiisseliä

Yhdessä istutettu,
yhdessä kasteltu,
yhdessä hoidettu,
yhdessä nostettu,
yhdessä nautittu.
Paljon mukavempaa, kun saa jakaa onnistumisen ilon.

Minulle aina 8 vuotias pikkusisko

Nuorin pikkusiskoni.

Hän on 8 vuotias.

Tai oli.

Kunnes istuin katselemaan viikolla ottamiani kuvia.

Missä ajassa nuo hiukset ovat kerenneet kasvaa?

Milloin se aika meni? 

Tai onko sillä väliä?

Minulle aina 8 vuotias pikkusisko.

Isosiskoa koskettava kauneus.

Pieniä, pyöreitä, sinisiä herkkuja

Muutama vapaapäivä antoi mahdollisuuden karata maaseudulle metsään.

Mustikkaan.

Pieniä, pyöreitä, sinisiä herkkuja

varvut täynnä.

Metsästä poistuminen onkin hankalaa:

"Otan vielä tuosta nuo, ja tuosta, muutama tuosta..."

Pitkäaikainen aije toteutui onnistuneesti:
herkullinen kotiviili.