Kun täytin seitsemän

Kun täytin seitsemän vuotta, 

laitoin ensimmäisen kerran repun selkään ja lähdin kouluun;

opintielle. 

Melkein kaksikymmentä vuotta syksy alkoi reppuselässä

opiskelujen merkeissä.

Nyt alkoi syksy,

mutta ei koulu.

Ihana erilainen syksy...

(Tekisi mieli sanoa jotain niin kliseistä kuin, että elämän oppitie jatkuu silti...)

Hyvä kesä se oli

 Heräsin tänään pieneen kutkutukseen.

Se tulee joka vuosi,

kun ilma viilenee ja päivä lyhenee:

Syksy on täällä.

Olen syksy ihmisiä...

Tuntuu kuin heräisin eloon.

Elän fiilistellen syksyn värejä, tuoksua ja makuja.
Oranssia, ruskeaa, omenaa, kanelia...

Kesä meni nopeasti ohi.

Tuli juhlittua paljon, niin omia valmistujaisia, siskon paluuta kuin ystävän häitä.

Tuli juostua monia kilometrejä, kerättyä marjoja, käytyä vesillä ja jopa asuntomessuilla.

Hyvä kesä se oli,

vaikka sade saikin usein turhautumaan.

Syksyllä sade on sallittu...

Se on osa syksyn olemusta, 

joten antaa sataa.

Toivon silti aurinkoista ja kaunista syksyä
niin kuin se tänään oli.
Toivotin syksyn tervetulleeksi ja laitoin puuroon reilusti kanelia.

Viritettiin viirit

Viikko sitten juhlittiin kesäisesti

opiskelijaelämän päättymistä ja maisteripapereiden saapumista.

Viritettiin viirit, laitettiin pitsiliinat ja katettiin ruokailupöytä ulos.

Koristeina luonnonkukat.

En niin välitä olla juhlien keskipisteenä, 

mutta järjestäminen ja laittaminen on kivaa.

Ongelmaksi meinasi muodostua tarjottavien valinnavaikeus:

"Porkkanapiirakkaa täytyy olla. Olisi kiva jos olisi myös jotain marjaisaa, suklaata totta kai myöskin. Ja vitsi olisi kiva jos sais jotain mokkaista. Minttusuklaata ei saa unohtaa! Amerikkalainen juustokakku on parasta. Raparperia olisi kiva käyttää...."

Sain onneksi jotain tehtyä pöytäänkin, 

jotain mikä maistui hyvin vieraillekin. 

Rentoa ja kesäistä, 

sitä mitä toivoinkin. 

Kaunis ja rohkea

Ilon kiljahdus pääsi monesta suusta,

kun tyttö näkyi ovien takaa. 

Vajaan vuoden ikävä sai päätöksensä. 

Suuri kokemus takana, 

mistä sisko on erityisen iloinen:

harva uskaltaa lähteä nuorena tutkimaan mitä rapakon takaa löytyy!

Mutta aina se on tuollainen ollut;

kaunis ja rohkea. 

Rakkaita tulee

Kahvihetkiä kotosalla. 

Rakkaita ystäviä tuli.

Onneksi ystäville maistui piirakka, 

sillä raparperit vaativat käyttöä.

Vadelmatkin mahtuivat joukkoon.

Mielessä vain tuleva viikonloppu, 

jolloin pääsen taas halaamaan vaihtovuoden viettänyttä siskoani.

En päästä kyllä irti. 

Muutenkin kesä on täynnä ihania jälleennäkemisiä, 

kun rakkaita tulee Suomeen viettämään lomia. 

En malta odottaa niitä onnen kyyneleitä. 

Päät pyörryksiin

Vaikka toukokuu olikin kiireinen,

kerettiin hiukan nauttimaan kesäisistä ilmoista.

Puhallella päät pyörryksiin saippuakuplia.

Toivon, että kesä ei pidä silti liian kiirettä poistuakseen. 

Kukillakin on tuntunut olevan tänä vuonna vauhtia kukkimisessa...

Odotellaan vielä;

kyllä se kesä tulee...

Papereissa lukee

Siinä vaiheessa on varmaan uskottava valmistuminen todeksi,

kun papereissa lukee

TtM

ja pääaineena ravitsemustiede.  

Vaikea ymmärtää...

Eikö ole enää mitään tehtävänä? 

Ehkä sen älyää paremmin syksyllä, 

kun ei olekaan enää yliopistolle matkaava opiskelija.

Tai ehkä juhlat auttavat asian sisäistämiseen?

Ei kai auta muuta kuin ruveta suunnittelemaan juhlia...