Kauppaan ehtii

Kevät on pitänyt kiireisenä.

Viimeiset opinnot ennen seuraavaa, ja viimeistä, harjoittelua

valuvat kuin kahvi suusta alas. 

Olen samalla pyrkinyt nauttimaan hetkistä:

Kukkia pöydällä,

auringonsäteet kasvoilla,

iltatee ystävien kanssa. 

Pääsiäinen on minulla rauhoittumista.

Vaikka muut käyvät kaupassa vielä 2. pääsiäispäivänä,

minä haluan pysähtyä.

Ehkä leipoa rahkapiirakkaa ja etsiä suklaamunia...

Rentouttavaa pääsiäisen aikaa kaikille.

Kyllä sinne kauppaan ehtii tiistainakin... 

Kun palaan kotiin toivon

 

 Kuusi viikkoa takana,

nopeasti niin kuin arvelinkin. 

Harjoittelu antoi enemmän kuin otti.

Rinkka painoi lähtiessä enemmän kuin mentäessä;

 nyt täynnä kokemusta, tietoa ja taitoa. 

Mutta niin kuin rinkassa yleensä

niin tilaa löytyy yhä...

Ei kuin täyttämään.

Helsinki otti syleilyynsä,

piti hyvää huolta.

Melkein liian hyvää, kun lähteminen onkin odotettua vaikeampaa.

Ihania ystäviä, uusiakin. 

Kun kahvilat on se mitä harrastaa ja missä mieli lepää, 

ei Helsinki jätä kylmäksi vaikka välillä tulisiki räntää.

 Niin monta hyvää hetkeä kahvikupin äärellä.

Välillä oli todella hyvää teetäkin (Kahvila Blossom).

Kukkia, niitä onneksi löytyy joka kaupungista.

Kun palaan kotiin toivon, 

että viherkasveista olisi edes yksi hengissä

ja ostan maljakkoon kukkia. 

Ehkä keitän kupin hyvää kahvia tai teetä... 

Kiitos Helsinki. 

Kuvat puhelinlaatua ja osan voi bongata @lusikka Instagram

Kaveriksi pannukahvia

Pieni mökki

varustettuna punaisella takalla.

Varustettuna lämmöllä ja ystävällä.

Mukava irtiotto kaupungin vilskeestä

keskelle lumista maisemaa.

Päätettiin täyttää mökki karjaanpiirakoiden tuoksulla.

Puuron keittoa, jauhojen pöllyytystä, taikinan rypytystä.

Ja kas kummaa
 nopeasti pöytään ilmestyivät herkulliset piirakat.

Kaveriksi pannukahvia,

niin kuin mökissä kuuluu juoda.

Uuden alkua

Olen kotiutunut korkeiden talojen ja ratikoiden keskelle.

Tällä on hyvä olla. 

Eikä minua harmita tuo vähäinen lumikaan...

(Tosin taisi luvata nyt yöksi kunnon lumisateet, höh)

On ollut jo kevään tuntua. 

Uuden alkua. 

Tänään se sitten valkeni

Pari viikkoa on mennyt juostessa

yliopiston ja työpaikan väliä.

Samalla tehnyt kaikkea mukavaa

ajatuksella; "vielä, kun olen täällä..".

Tänään se sitten valkeni:

ensi viikolla en enää ole.

Ensi viikolla tulisi olla jo Helsingissä. 

Nytkö se kauan odotettu harjoittelu olisi?

Ei ole kerennyt edes ajattelemaan, 

jonka vuoksi myös yöpaikkoja ei ole miettinyt kunnolla.

(Jos mukavia sohvia tarjolla pääkaupunkiseudulla, niin saa vinkata! 

Patjakin nurkassa käy hyvin...)

Kuusia viikkoa poissa tutusta.

Kuusi viikkoa on niin paljon, 

ja kuuden viikon kuluttua niin vähän...

Toivotaan, että sama hymy pysyy! 

Näkyy valoa

Aina välillä näkyy valoa.

Joskus se on kauniin punaista.

Usein hyytävän sinistä.

Yritän nauttia siitä ajattelematta "olisipa". 

Kone pysyi visusti kiinni...

Lumeton joulu;

sekin onnistuu.

Minä olen niitä ihmisiä,

jotka tykkäävät touhuta jouluna,

tai etenkin juuri joulun alla:

laatikoiden valmistus, leipomista, siivousta, paketoimista,

teippiä sormissa ja kimalletta naamassa. 

Joulupäivinä voi ottaa rennommin,

tai sitten laitella ruokaa suvun väelle.

Ihanaa yhdessä oloa, pelailua, pitkiä lenkkejä auringon paisteessa. 

Vanhat perinteet höystettyinä uusilla tuulilla. 

Kone pysyi visusti kiinni...

Uusi vuosikin kerkesi tulla,

ja nekin varsin mukavissa merkeissä 

ystävän syntymäpäivillä. 

Hyvää alkanutta vuotta 2016 kaikille.

Katsotaan mitä kaikkea ihanaa se tuo tullessaan!