Vastaanottajan näköinen

Olen pohtinut kovasti mitä tälle reuhkalle tekisi.

Sen olemus aiheuttaa tällä hetkellä lähinnä suurta turhautumista.

Tai vähintäänkin  harmaita hiuksia...

Välillä sitä käy mielessä jopa, että pitäisikö kasvattaa taas pitkäksi,

mutta mikään ei ole niin turhauttavaa kuin kasvatatusprosessi.

Mitä sitä keksisi?

Mikään ei piristä niin kuin etanaposti.
Etenkin, kun se on saapunut kenguruiden maasta.
Ja varsinkin, kun se on ihan vastaanottajan näköinen.
Loved it.

Viimeiseen palaan

Rucolaa?

Kyllä, kiitos.

...viimeiseen palaan asti.

Minä, että lamppu

 

Sohvan saapumisen myötä lamppu löysi uuden paikan.

Henkari tarjosi sille hyvän paikan seinältä. 

Nyt sekä minä, että lamppu olemme tyytyväisiä.

Valon määrä lisääntyy.
Ja nälkä kasvaa syödessä.

Säälittävä tarjonta

Vaatekaappillani on säälittävä tarjonta aina, kun olen lähdössä extemporee ulos.

Onneksi ostin kirpputorilta jokunen aika sitten kelpo paidan.

Pitäisi oikeasti laajentaa juhla/juhlimisvaatetusta.

Extemporee lähtö muuten kannatti: ilta tarjosi hyvän jazz/soul duon. 

Speltinjyvät maistuivat yllättävän hyville pelkän liotuksen jälkeen.

Mutta oli ne hyviä myös herkkusienien kanssa.

Tällä viikolla olen saanut istua monta kertaa pöydän äärellä teekupin ja hyvän ystävän kanssa. 

Olen saanut leipoa teeleipiäkin. 

Teeleivät, jotka yllättävät joka kerta hyvyydellään ja helppoudellaan.
Suosittelen leipomaan.

Joka torstai

Torstai on leffapäivä.

Istun joka torstai, kello kahdeksan illalla, vanhassa leffateatterissa katsomassa mitä mielenkiintoisimpia leffoja.

Sympaattisessa vanhassa teatterissa, mikä on saanut palan sydämestäni.

Vaikka penkkien mukavuus on hiukan kyseenalainen.

Mutta leffatarjonta on yleensä huomattavasti laadukkaampi, kuin mitä se on paikallisessa Finnkinossa. 

Hyvät Kuvat -elokuvakerhoilua.

Mitä hankin?

Sain viime viikolla Kikalta kattolampun.

Ruvettiin kämppiksen kanssa heti sähkömiehiksi, ja asennettiin lamppu keittiön kattoon.

Lopputulos tyydytti molempia.

Lisäksi jälleen tulppaaneja pöydällä piristämässä. 

Tarvitsisin uuden kirjahylly, ja oikeastaan työpöytäkin olisi hyvä vaihtaa.

Mitä hankin?

Uuden sohvan....

En tarvitse moista, ja onhan tämä huonekin melko pieni...

Hankin silti. 

Kun harvoinhan sitä kirppiksellä törmää tällaisiin yksilöihin!

Ja kyllä se vaan suuren ilon tuo tähän pieneen mieleen. 

Vaikka uuden kirjahyllyn olisi edelleen mahduttava tänne. 

 

Kevään ja herneenversojen odotusta.

Uudella sohvalla.

Helmikuun tunnelmia Instana

Joko se helmikuu loppui? 

Tosin sehän on vain kivaa, sillä kevät lähestyy.

Mutta vielä helmikuun tunnelmia Instana. 

@lusikka