Syntymäpäiväkutsu

Tuli syntymäpäiväkutsu

200 km päähän.

Vastasin kutsuun ja istuin bussiin.

Perillä odotti ihanat Myrna -kupit,

juhlakupit.

Perinteiset voileivät.

Maan parhaat wilhelmiina -pikkuleivät,

plus se seitsemän muuta sorttia, vehnästä ja nisua.

Syntymäpäiväkakkua unohtamatta. 

Monta pannullista kahvia,

monta juhlijaa.

Kaikki niin ihanaa kuin aina ennenkin.

Kaikki niin kuin mummolassa kuuluukin.

Ihana mummi, ihanat syntymäpäivät.

Kiitin ja halasin.

Ja palasin yöllä taas takaisin.

Tätä päivää

Vaaleanpunainen sydänpäivä. 

Hyvää tätä päivää.

Liian vähän tulee nykyää piirrettyä.

Onneksi innostuin tekemään ystävänpäiväkorttia.

Nyt voisi yrittää piirtää useammin kuin kerran vuodessa.

Inhokki leivos

Runebergintorttu,

tuo inhokki leivos minulle.

Lapsuuden muisto kuivista karvaismanteli -leivoksista

saa edelleen karvat pystyyn.

Mutta tänä vuonna olen tullut torttu-uskoon.

En vain sen vuoksi, että leivos näyttää hyvältä,

vaan koska se oikeasti maistuu hyvältä.

Kuhan vain ostaa sen oikean leivoksen,

mikä on mehevä, rommilla kostutettu ja jossa pähkinät rouskuu hampaissa. 

Myönnän, että päällinen ei ole vakuuttanut minua muuten kuin ulkonäöllään,

jonka vuoksi hyväksyn senkin.

Oi mehevä runeberg; odotan sinun jo uudelleen saapuvan!